Viipurilainen täyttää tänä vuonna 100 -vuotta ja se jos mikä on hyvä aika tarkastella yrityksen arvoja jotka näkyvät toiminnassa konkreettisesti. Yksi keskeisimmistä arvoista on toimia lähiruokaketjussa totuudenmukaisesti ja kestävästi.
Lähiruoka on sitä aitoa tuoreutta. Lämmin leipä ei välttämättä ole tuoreutta. Lämmin saattaa olla pakasteesta paistettu ja se on jotakin mitä Viipurilainen ei ole. Ainesosalista on ensimmäinen hyvän leivän mittari.
Iso osa Viipurilaisen tarinaa ovat puhtaat lähiraaka-aineet. Lyhimmillään ruis kulkee pellolta omalle myllylle ja siitä leipomolle vain 12 kilometrin matkan eikä pisimmilläänkään mitenkään kauhean pitkästi. Oma mylly onkin keskeisessä asemassa lähiruokaketjun toiminnan ylläpitämisessä meille.
Lähiruokaketju myös huomioi kotimaiset ja paikalliset viljelijät. Heille on kasvollinen ostaja ja maksamme myös tietysti asiallisen hinnan. Näin tiedämme mistä lähiraaka-aineemme tulee ja voimme aina luottaa ensiluokkaiseen laatuun.
Raaka-aineiden tuoreus ja puhtaus on siis se salaisuus, jonka ympärille Viipurilaisen tunnusomainen maku syntyy. Emme etsi aina viimeisen pennin säästöä vaikka tehokaskin täytyy välillä olla. Näin voimme toimia periaatteista tinkimättä seuraavatkin sata vuotta.
Totuus maistuu paremmalta.